Koulussa kerrottiin mahdollisuudest lähteä
ulkomaille työssäoppimaan jo ensimmäisenä vuotena. Kun ensimmäinen
työssäoppiminen koitti, en edes miettinyt ulkomaille lähtöä. Vielä toisenakin
työssäoppimisjaksona päätin pysyä Suomessa. Kun viimeinen työssäoppiminen
koitti, kiinnostuin ulkomaille lähtemisestä. Monet koulukaverit olivat olleet
myös Fuengirolassa, joten se tuntui mukavalta vaihtoehdolta. Kävin juttelemassa
kouluni kv-vastaavan kanssa mahdollisuuksista lähteä ja hommat alkoi
rullaamaan.
Laitoin sähköpostia Pinklinkille, ja hyvin
pian siitä paikka varmistui. Heti paikan varmistumisen jälkeen hoidin lennot ja
asumisasiat kuntoon ja sitten alkoi lähdön odottelu. Jännitys pikkuhiljaa
kasvoi mitä lähemmäksi lähtöä päästiin, mutta hellitti jo lentokoneeseen
mennessä. Jännitystä helpotti myös se, että luokaltani ja rinnakkaisluokalta
oli tulossa Fuengirolaan tuttuja kasvoja.
Ensimmäisen työpäivän iltana minulle nousi
kuumetta, joten jouduin olemaan kaksipäivää poissa töistä. Harmitti, sillä
olisi ollut mukava päästä ensimmäisellä viikolla työn makuun.
Odotuksia työssäoppimisajalta ei oikeastaan
vielä ole ehtinyt muodostua. Avoimin mielin mennään. Ensimmäinen kertani kunnolla ulkomailla,
joten opin ja koen varmasti paljon uutta.
- Mari, toimistotyön ja taloushallinnon harjoittelija
