Puolisen vuotta
sitten Pinklinkillä aiemmin työskennellyt ystäväni väläytteli edessäni
työnhakuilmoitusta Facebookin uutisvirrasta. Ruotsinkielistä asiakaspalvelijaa
etsitään. Juuri edellisestä baarityöstä irtisanoutuneena, Fuengirolassa kesää
viettävänä suomenruotsalaisena, tartuin syöttiin ja vain muutamaa päivää
myöhemmin istuin aurinkoisessa toimistossa kertomassa itsestäni, epäselvistä
tulevaisuudensuunnitelmistani ja mahdollisesta Suomeen paluusta parin kuukauden
sisällä. Mutta työn sain kaikesta huolimatta ja tässä samaisen tietokoneen
edessä istun tätä kirjoittaessani edelleen – seitsemän kuukautta myöhemmin.
Sellainen se Espanja on. Aurinko,
lämpö, rannat, meri ja halvat hinnat vievät helposti suomalaisen sydämen.
Täällä ei stressata turhista ruokakaupan kassalla, tulevaisuuden
suunnittelulla, sunnuntain aamupala-oluella tai sen enempää työpaikallakaan.
Koska kuka nyt voisi stressata astuttuaan aamulla valoisaan toimistoon
leppoisan ilmapiirin keskelle tyhjentämään ilmaista, yltäkylläistä aamiaispöytää?
Omien kokemusteni perusteella edellä mainituista asioista jokainen on Suomessa
suhteellisen harvinainen toimistoa kuvaileva ominaisuus.
En voi väittää etteikö
puhelinmyyntiyrityksen asiakaspalvelijan työ olisi joskus ollut haastavaa,
raskasta ja joskus, vaikka Espanjassa nyt ollaankin, jopa stressaavaa. Parin
ensimmäisen kuukauden aikana oli joskus päiviä, jolloin olisi tehnyt mieli niin
itkeä, lyödä luuri asiakkaan korvaan ja sanoa asioita, jotka eivät sovi
asialliseen asiakaspalveluun. Jokainen asiakaspalvelutyötä joskus tehnyt
varmasti ymmärtää. En väitä, että jokainen päivä olisi ollut pelkkää ruusuilla
tanssimista, ennemminki kaktuksilla, mutta jotenkin niistä yksittäisistä
huonoista hetkistä aina vain pääsee ylös positiivisella asenteella ja parhailla
mahdollisilla tukijoukoilla. Ikinä ei tule hetkeä jolloin jäisi tässä
toimistossa yksin pahassakaan paikassa. Päin vastoin, pomoa löytyy vierestä
vaikka pitämässä kädestä jos ei muuten tule mitään ja maailman mahtavin työpari
istuu vastapäätä naurattamassa, kun hyvä asiakaspalvelu hetkittäin tuntuu
ylitsepääsemättömän raskaalta. Heti sisään astuttuasi vastassa on lämpimän
pehmeä ilmapiiri, sekä aito välittäminen ja huolenpito. Pinklinkillä et koskaan
ole yksin.
Jokainen mennyt kuukausi on tehnyt
niin työstä, kuin elämästä täällä mahdottoman paljon helpompaa. Espanjaan
muuttaminen yksin saattaa aluksi tuntua raskaalta, pelottavalta tai
yksinäiseltä, kieli on vieras ja kulttuuri omituinen. Asioiden hoitaminen ei
tosiaankaan aina ole helpoimmasta päästä. Olen kokenut noista tunteista
jokaisen, mutta kaiken sen ohella tänne muutto on ollut mahdollisuus.
Mahdollisuus tutustua uusiin, ihaniin ihmisiin, saada uusia kokemuksia, nähdä
uusia paikkoja, oppia uusia asioita. Kun nyt helmikuun lopulla olisi vihdoin
aika vaihtaa hiekka lumeen ja sanoa hasta luegot aurinkorannikon kauniille
maisemille, tiedän, että ikävä ei tule pelkästään noita katuja reunustavia
palmuja, vaan myös isoa kasaa ihania tyyppejä, leppoisia työaamuja, lounaan
kanasalaatteja ja päähän pinttyneitä soittolistoja. Ai niin, ja tietysti sitä
yltäkylläistä aamiaispöytää.
-Steffi
