Tie asiakaspalvelijan sydämeen käy vatsan kautta

Puolisen vuotta sitten Pinklinkillä aiemmin työskennellyt ystäväni väläytteli edessäni työnhakuilmoitusta Facebookin uutisvirrasta. Ruotsinkielistä asiakaspalvelijaa etsitään. Juuri edellisestä baarityöstä irtisanoutuneena, Fuengirolassa kesää viettävänä suomenruotsalaisena, tartuin syöttiin ja vain muutamaa päivää myöhemmin istuin aurinkoisessa toimistossa kertomassa itsestäni, epäselvistä tulevaisuudensuunnitelmistani ja mahdollisesta Suomeen paluusta parin kuukauden sisällä. Mutta työn sain kaikesta huolimatta ja tässä samaisen tietokoneen edessä istun tätä kirjoittaessani edelleen – seitsemän kuukautta myöhemmin.

            Sellainen se Espanja on. Aurinko, lämpö, rannat, meri ja halvat hinnat vievät helposti suomalaisen sydämen. Täällä ei stressata turhista ruokakaupan kassalla, tulevaisuuden suunnittelulla, sunnuntain aamupala-oluella tai sen enempää työpaikallakaan. Koska kuka nyt voisi stressata astuttuaan aamulla valoisaan toimistoon leppoisan ilmapiirin keskelle tyhjentämään ilmaista, yltäkylläistä aamiaispöytää? Omien kokemusteni perusteella edellä mainituista asioista jokainen on Suomessa suhteellisen harvinainen toimistoa kuvaileva ominaisuus.

            En voi väittää etteikö puhelinmyyntiyrityksen asiakaspalvelijan työ olisi joskus ollut haastavaa, raskasta ja joskus, vaikka Espanjassa nyt ollaankin, jopa stressaavaa. Parin ensimmäisen kuukauden aikana oli joskus päiviä, jolloin olisi tehnyt mieli niin itkeä, lyödä luuri asiakkaan korvaan ja sanoa asioita, jotka eivät sovi asialliseen asiakaspalveluun. Jokainen asiakaspalvelutyötä joskus tehnyt varmasti ymmärtää. En väitä, että jokainen päivä olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, ennemminki kaktuksilla, mutta jotenkin niistä yksittäisistä huonoista hetkistä aina vain pääsee ylös positiivisella asenteella ja parhailla mahdollisilla tukijoukoilla. Ikinä ei tule hetkeä jolloin jäisi tässä toimistossa yksin pahassakaan paikassa. Päin vastoin, pomoa löytyy vierestä vaikka pitämässä kädestä jos ei muuten tule mitään ja maailman mahtavin työpari istuu vastapäätä naurattamassa, kun hyvä asiakaspalvelu hetkittäin tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta. Heti sisään astuttuasi vastassa on lämpimän pehmeä ilmapiiri, sekä aito välittäminen ja huolenpito. Pinklinkillä et koskaan ole yksin.

            Jokainen mennyt kuukausi on tehnyt niin työstä, kuin elämästä täällä mahdottoman paljon helpompaa. Espanjaan muuttaminen yksin saattaa aluksi tuntua raskaalta, pelottavalta tai yksinäiseltä, kieli on vieras ja kulttuuri omituinen. Asioiden hoitaminen ei tosiaankaan aina ole helpoimmasta päästä. Olen kokenut noista tunteista jokaisen, mutta kaiken sen ohella tänne muutto on ollut mahdollisuus. Mahdollisuus tutustua uusiin, ihaniin ihmisiin, saada uusia kokemuksia, nähdä uusia paikkoja, oppia uusia asioita. Kun nyt helmikuun lopulla olisi vihdoin aika vaihtaa hiekka lumeen ja sanoa hasta luegot aurinkorannikon kauniille maisemille, tiedän, että ikävä ei tule pelkästään noita katuja reunustavia palmuja, vaan myös isoa kasaa ihania tyyppejä, leppoisia työaamuja, lounaan kanasalaatteja ja päähän pinttyneitä soittolistoja. Ai niin, ja tietysti sitä yltäkylläistä aamiaispöytää. 

-Steffi