Adiós España!

Moikka ihmiset!

Mä kirjotan tätä blogia vasta nyt harjottelun loppupuolella ja ajattelin kertoo siitä ja ylipäätänsä mun matkasta vähän!

Oon Ninni, 23-vuotias neiti Etelä-Suomesta. Koulutukseltani taloushallinnon yo-merkonomi.
Valitsin Espanjan pääpiirteittän siksi, että rakastan matkustamista, kaiken mahdollisen kokemista, uusia ihmisiä ja sitä vapauden tunnetta. Myös siksi, että Suomi kyllästytti mua enemmä kun formulan kattominen ja se on paljon se. Mä päätin, että nyt mä lähden. Ja senhän mä tein, enkä oo hetkeäkään katunut!

Alotin siis PinkLinkillä tammikuussa ja nyt parin päivän päästä olis tarkoitus lähteä takaisin koti Suomeen. Tää aika täällä Espanjan auringon alla on mennyt paljonpaljon nopeemmin, mitä uskalsin edes pelätä. Vähän harmittaa, etten ollut kuutta kuukautta täällä tän kolmen kuukauden sijasta, mutta sainpahan esimakua ekaa kertaa ulkomailla asumisesta!

Alkuun olin mun hyvän ystävän (kyllä, meitä lähti siis kaksi kappaletta samaisesta koulusta, niin ei tarvinnu ihan hirveesti jännittää) kanssa hotellissa, kun metsästettiin meille tulevaa pikkukotia täältä. Ravattiin viikonlopun aikana asunnonvälitysfirmoja toinen toisensa perään ja monen paikan jälkeen löydettiin unelma-asunto. Se oli Fuengirolan rantakadun yhdessä korkeimmasta rakennuksesta 11 kerroksessa ja voitte vaan kuvitella sitä näkymää sieltä. Hyvä etten itkua vääntäny, niin kauniilta kaikki näytti. Avaimet saatiin ja päästiin viemää matkalaukut sinne, vuokraisännän lähdön jälkee alko se tanssi ja kiljuminen, mä tosissaan asuisin täällä nyt kolme seuraavaa kuukautta.

Seuraavana maanantaina alkokin sitten työharjoittelu Pinklinkillä. Siitä asti oon tehny täällä niiiin paljon erilaisia hommia, että tylsää ei oo tullut! Täällä on aivan ihania ihmisiä, joihin oon tän kolmen kuukauden aikana tutustunut ja oon kyllä onnellinen, että valitsin just tän paikaks.
Käytiin myös työporukan kanssa keilaamassa (onnistuu muuten pitkillä rakennekynsilläkin loistavasti, tuli testattua!). 

Mä hoidin täällä pääpiirteittäin myyntireskontraa, avustavaa kirjanpitoa, työaikojen seurantaa, hoidin erinäisiä "esimiestehtäviä", pääsin mukaan uudistamisprosesseihin ja markkinointiin, sekä Pinklinkin mainoskuvauksiin pärstäni kanssa. Aika jees etten sanois!

Näitten mun työkavereiden lisäksi oon tutustunut mulle jo näinkin lyhyessä ajassa hyväks ystäviks muodostuneisiin tyyppeihin ja varmasti aion pitää yhteyttä heihin myös tän jälkeen. Meillä on ollut huikeita juttuja yhessä ja tulee kyllä niin iso ikävä takaisin. Fugefamily always in my heart <3

Pari tipsiä Espanjasta;
1. Tärkeimmät kadut ku osaat, et eksy enää niin helposti. Näähän on siis rantakatu, bussikatu, junakatu ja tietenkin baarikatu.
2. Churrosit ja nutella on maailman paras keksintö!
3. Espanjalaisilla ei todellakaan oo kiire mihinkää... ja ne kävelee keskellä katua... Sitkun oot vaikka vahingossa myöhässä töistä ja kiukuttaa, on tää ärsyttävin asia _ikinä_

Nyt on mun aika sanoo heipat Pinklinkin porukalle ja Espanjalle, ehkä tulevaisuudessa tuun tänne vielä takasin. Toivottavasti. Ja te jotka mietitte ja pohditte, että uskaltaisko sitä lähteä niin lähtekää ihmeessä jännityksestä huolimatta, se on sen arvosta.

Kiitos kaikesta ja tsempit seuraaville harjottelijoille, ottakaa kaikki irti tästä ajasta jonka vietätte täällä!

Pusuja,
Ninni