Ronda – vanha, rauhallinen vuoristokaupunki
Viime viikon tiistaiaamuna puoli kymmenen aikaan lähdettiin kohti Fuengirolan linja-autoasemaa, josta hypättiin Rondaan vievään bussiin. Bussi maksoi yhdeksän euroa per suunta ja matkan pituus oli suurin piirtein pari tuntia. Jo parin tunnin bussimatkan aikana oli hirveästi nähtävää ja hienoja maisemia, joista ei saanut katsetta irti ollenkaan. Oli paljon kauniita pikkukyliä ja pari vähän isompaa kaupunkia. Reitti rannalta vuorille oli jännittävä, tiet olivat mutkaisia ja kokoajan ajettiin ihan vuorten jyrkillä reunamilla. Heikkohermoinen ei varmastikaan olisi pystynyt maisemia katselemaan bussin rullatessa ylemmäs ja ylemmäs.
Saavuttiin ylös vuoristoon ja Rondaan. Ihan ensimmäisenä etsittiin kuppila, josta saataisiin niitä kuuluisia Churroja, sillä kukaan meistä ei ollut vielä maistanut niitä. Churrot olivat hyviä, niin kuin ajateltiinkin. Churrojen jälkeen vatsat täynnä lähdettiin kävelemään tienviittojen opastusten mukaan kohti turisti-infoa. Infosta käytiin hakemassa kartta ja lähdettiin suunnistamaan kohti
Puento Neuvo –nimistä siltaa. Matkalla sillalle pysähdyttiin
Alameda del Tajo –nimiseen puistoon, jossa oli näköalatasanne ja hulppeat maisemat laakson yli vuoristoon. Räpsittiin kuvia ja nautittiin kauniista maisemista.
Jatkettiin matkaa sillalle, joka on Rondan kuuluisin nähtävyys.
Puente Neuvo, silta, joka on rakennettu 1700-luvulla 120-metriä syvän rotkon yli, oli todella hieno ja henki historiaa ja tarinoita. Olisi ollut mielenkiintoista olla ohjatulla retkellä kuulemassa sillan historiasta. Sillalta alas katsoessa mielessä vain pyöri, että apua, mitäs jos tosta tippuisi. Räpsittiin taas sadat kuvat maisemista. Sillalla sai kyllä pitää puhelimestansa kaksin käsin kiinni kuvatessa, ettei se vaan vahingossakaan tippuisi alas rotkoon!
Hetken käppäilyn ja pyörinnän jälkeen löydettiin vähän sivummasta, mutta silti läheltä siltaa rauhallinen, romanttinen ja todella ihana ravintola,
El Morabito. Ravintola ei ole helposti löydettävissä, sillä se näyttää aivan tavalliselta kodilta. Astuttiin sisään taloon, kun huomattiin ovenpielessä menu. Sisään mentäessä tuntui siltä kuin olisi tullut jonkun kodin eteiseen. Astuttiin peremmälle ja sieltä löytyi mukava tarjoilija, jolta tilattiin juomat ja mentiin istuskelemaan ulkoterassille. Terassilta oli mitä mahtavimmat maisemat sillalle ja kaupunkiin päin sekä laakson yli vuoristoon. Oltiin niin lähellä, mutta silti niin kaukana kaikesta turistihälinästä. Terassilla, auringossa istuskellessa ja hyvää viiniä juoden tuli ajatus, että tämä on sitä elämää. Tuli rauhallinen, hyvä ja onnellinen fiilis. Siinä sitten istuttiin ja nautittiin olostamme sekä räpsittiin kuvia, sillä maisemat olivat täydelliset.
Akkujen latailun jälkeen lähdettiin kiertelemään vanhaa kaupunkia ja kaikkia pikkukujia, jotka näyttivät kivoilta. Poikettiin myymälöissä kujien varrella, hengiteltiin puhdasta vuoristoilmaa ja nautittiin maisemista. Vanhat kaupungit ovat mieleeni ja tämä varsinkin oli ihana sekä aivan erilainen kuin pohjoismaissa. Siellä olisi voinut viettää monen monta tuntia tutkiskellen ja pyörien pitkin pikkukujia. Harmi vain, että aika oli rajallinen!
Myöhemmin alettiin etsimään ruokapaikkaa, ja siinähän taas meni hirveän kauan, kun oli juuri lounasaika, ja joka paikka aivan täynnä. Päätettiin mennä pieneen kulmakahvilaan, jossa tilattiin salaatit. Kahvilassa sattui muutamat kommellukset, kun tarjoilijat eivät ymmärtäneet, mitä halusimme tilata. Loppujen lopuksi saimme kuitenkin vatsamme täyteen ja olikin aika lähteä hipsimään kohti bussiasemaa ja siitä kohti Fuengirolaa!
Ronda oli hyvin kaunis, viehättävä ja historiaa henkivä pieni kaupunki keskellä vuoristoja. Päivä Rondassa oli ihana breikki arjen keskellä. Kaupunkiin pitää kyllä päästä vielä uudelleen, sillä en saanut tarpeekseni. Suosittelen kaikkia käymään Rondassa, jos vähääkään liikkuu Etelä-Espanjassa päin! Paikka vie sydämen.
Rentoutunein terveisin
Sanni :-)
