Moikka ihmiset!
Mä kirjotan tätä blogia vasta nyt harjottelun loppupuolella ja ajattelin
kertoo siitä ja ylipäätänsä mun matkasta vähän!
Oon Ninni, 23-vuotias neiti Etelä-Suomesta. Koulutukseltani taloushallinnon
yo-merkonomi.
Valitsin Espanjan pääpiirteittän siksi, että rakastan matkustamista, kaiken
mahdollisen kokemista, uusia ihmisiä ja sitä vapauden tunnetta. Myös siksi,
että Suomi kyllästytti mua enemmä kun formulan kattominen ja se on paljon se.
Mä päätin, että nyt mä lähden. Ja senhän mä tein, enkä oo hetkeäkään katunut!
Alotin siis PinkLinkillä tammikuussa ja nyt parin päivän päästä olis tarkoitus
lähteä takaisin koti Suomeen. Tää aika täällä Espanjan auringon alla on mennyt
paljonpaljon nopeemmin, mitä uskalsin edes pelätä. Vähän harmittaa, etten ollut
kuutta kuukautta täällä tän kolmen kuukauden sijasta, mutta sainpahan esimakua
ekaa kertaa ulkomailla asumisesta!
Alkuun olin mun hyvän ystävän (kyllä, meitä lähti siis kaksi kappaletta
samaisesta koulusta, niin ei tarvinnu ihan hirveesti jännittää) kanssa
hotellissa, kun metsästettiin meille tulevaa pikkukotia täältä. Ravattiin
viikonlopun aikana asunnonvälitysfirmoja toinen toisensa perään ja monen paikan
jälkeen löydettiin unelma-asunto. Se oli Fuengirolan rantakadun yhdessä
korkeimmasta rakennuksesta 11 kerroksessa ja voitte vaan kuvitella sitä näkymää
sieltä. Hyvä etten itkua vääntäny, niin kauniilta kaikki näytti. Avaimet
saatiin ja päästiin viemää matkalaukut sinne, vuokraisännän lähdön jälkee alko
se tanssi ja kiljuminen, mä tosissaan asuisin täällä nyt kolme seuraavaa
kuukautta.
Seuraavana maanantaina alkokin sitten työharjoittelu Pinklinkillä. Siitä
asti oon tehny täällä niiiin paljon erilaisia hommia, että tylsää ei oo tullut!
Täällä on aivan ihania ihmisiä, joihin oon tän kolmen kuukauden aikana
tutustunut ja oon kyllä onnellinen, että valitsin just tän paikaks.
Käytiin myös työporukan kanssa keilaamassa (onnistuu muuten pitkillä
rakennekynsilläkin loistavasti, tuli testattua!).
Mä hoidin täällä pääpiirteittäin myyntireskontraa, avustavaa kirjanpitoa,
työaikojen seurantaa, hoidin erinäisiä "esimiestehtäviä", pääsin
mukaan uudistamisprosesseihin ja markkinointiin, sekä Pinklinkin
mainoskuvauksiin pärstäni kanssa. Aika jees etten sanois!
Näitten mun työkavereiden lisäksi oon tutustunut mulle jo näinkin lyhyessä
ajassa hyväks ystäviks muodostuneisiin tyyppeihin ja varmasti aion pitää
yhteyttä heihin myös tän jälkeen. Meillä on ollut huikeita juttuja yhessä ja
tulee kyllä niin iso ikävä takaisin. Fugefamily always in my heart <3
Pari tipsiä Espanjasta;
1. Tärkeimmät kadut ku osaat, et eksy enää niin helposti. Näähän on siis
rantakatu, bussikatu, junakatu ja tietenkin baarikatu.
2. Churrosit ja nutella on maailman paras keksintö!
3. Espanjalaisilla ei todellakaan oo kiire mihinkää... ja ne kävelee keskellä
katua... Sitkun oot vaikka vahingossa myöhässä töistä ja kiukuttaa, on tää
ärsyttävin asia _ikinä_
Nyt on mun aika sanoo heipat Pinklinkin porukalle ja Espanjalle, ehkä
tulevaisuudessa tuun tänne vielä takasin. Toivottavasti. Ja te jotka mietitte
ja pohditte, että uskaltaisko sitä lähteä niin lähtekää ihmeessä jännityksestä
huolimatta, se on sen arvosta.
Kiitos kaikesta ja tsempit seuraaville harjottelijoille, ottakaa kaikki
irti tästä ajasta jonka vietätte täällä!
Pusuja,
Ninni